Sirkka Kaipio
Kuten tapaan kuuluu, kilpailu- ja harjoittelusyksy on todella hektinen. Sen lomassa tuleetyön järjestely-ja hallinnointitehtävät. Kuorma on mittava. Valmennuksen kohdalla se tarkoittaa tarkkaa viikoittaista suunnittelua kuinka ajan käyttää. Tehtävillä on kuitenkin aikajanansa. Minulla oli vapaapäivä 1.12. Lähes juhlan tuntua kun huomasin, että pääsen lenkille. Edellisen kerran poistuin kotoani oman hyvinvointini kannalta golfkierrokselle, joka oli syyskuun puolen välin kieppeillä. Lenkin jälkeen olin orientoitunut tekemään joululaatikot sekä piiraat pakkaseen. Ihanaa, kynttilän valossa jauhot pöllyten. Seuraavana aamuna penikat kipeinä.
OTOS 1 - Nightmare
Lennokas vauhti saavuttaa kliimaksinsa joulukuussa. Tuolloin kisataan SM-kilpailut sekä myös aloitetaan pistekamppailut arvokisaedustuksia varten. Tämän vuoden tekee erikoiseksi mahdollinen olympiavalinta. Siispä tiukasti sitä kohti. Tavoitteena on jatkaa pisteiden metsästystä Santa Claus kilpailusta Budapestistä Emmin ja Romanin kanssa. Ennen kisaa Romanin operoitu nilkka on niin kipeä, ettei juuri kestä astumista ja niin kilpailu hänen osaltaan peruuntuu. Lähdemme Emmin kanssa matkaan. Tulopäivänä meille on varattu harjoitusaika, johon kiidämme suoraan hotellilta. Meidät ohjataan väärään halliin. Aika käy vähiin sillä harkkahalli on kaupungin laidalla eikä sinne ehdittäisi ajoissa. Niinpä harkka jää väliin. Seuraavana aamuna kaikki sujuu kuin tanssi. Hyvät harkat ja upea lyhkäri. Siitä johtopisteet. Lähden luistelijan kanssa hotellille koska päivä on ollut pitkä ja flunssa painaa jaloissa. Lepo on tärkeää latautuessa seuraavan päivän vapaaohjelmaan.
Minä päätän suunnata kaupungille syömään. Ilma oli ihana ja tunnelma taivaissa. Ainoa aika päästä myös nauttimaan Joulutorista. Etenen tomerasti - hymykin karehtii huulilla ja aurinko paistaa. Sitten soi puhelin. Se pysähdyttää, hymy häipyy ja kylmä hiki valuu pitkin kehoa. Mitä on tapahtunut? Kesken kisan Emmin pisteistä on pudonnut yli 13 pois samoin kuin sijoitus tippunut yhtäkkisesti. Sitä sitten selvitellään. Kilpailun järjestäjä vaatii todisteita, valokuvaa pisteistä. Eipä urallani tätä ole koskaan tapahtunut aiemmin. Tulen paikalle ja todisteiksi on löytynyt videokuva, vaan siinäkään ei näy pisteitä. Onneksi kuuluttajan ääni kuitenkin riittää todisteeksi. Sitten meille kerrotaan että piruettien kaikki tasot ja pisteet ovat jääneet pois. Kummallista, sillä kisa oli edelleen kesken ja kisan aikana näppäillään aina seuraavan kilpailijan pisteitä. Jos tulee muutoksia, ne korjataan koko kisan päättymisen jälkeen. Ei näin. Pisteet palautuivat - johtotila komeilla pisteillä 57,56 kuten pitikin olla. Vappiksen jälkeen Budapestissä satoi. Kaikki kaupungin taksit olivat ajossa - odottelimme yli tunnin hallilla. Kun auto viimein kurvasi pihaan, me ja Italian joukkue kamppailimme kyydistä. Päätin että nyt mennään ja lähes kaappasin auton johon survouduimme. Italia hävisi tällä kertaa. Kotiin palasin väsyneenä, en käynyt joulutorilla. Seuraavalla viikolla olisi SM-kisat.
OTOS 2 - Action Hero
SM-viikolla päivät juoksevat ohi niin että joudun pitämään viimeisistäkin minuuteista kiinni. Tiistain lumimyräkkä nostaa karmean päänsäryn enkä jaksa lähteä seuran joulujuhlaan. Yllättäen myös selkä on niin kipeä, että seisominen tekee häijyä. Tuhat puukkoa pyörii sisälläni. Mutta eteenpäin, sano mummo lumessa!
Keskiviikkona Roman päättää että kuitenkin osallistuu SM-kisaan. Kolme fysioterapeuttia on ruhjonut nilkkaa auki ja tilapäisesti kipu lieventyy. Urhea mies! Emmin flunssa kääntyy paremmaksi, joten katseet kohti kisaa ja valmistautumista. Perjantaina laitan kisakamppeet valmiiksi eteiseen. Lauantain harkat ovat aikaisin, lähtö hallille on kuudelta.
Seison eteisessä ja katson tyhjää naulakkoa. Olen ilmeisen väsynyt kun luulen tuoneeni edustustakin naulakkoon, vaikkei se olekaan siinä.Toinen takki päälle ja hallille. Tultuani kotiin ja tietenkin poljettuani jalkaa miehelleni selviää totuus. Perjantai-lauantaiyönä meillä on käyty. Varkaan mukaan lähti mieheni työpuhelin ja kas, EVT:n edustustakki kera ruudullisen kaulaliinani. Onneksi ei enempää. Karmaiseva ajatus että nukkuessamme sisällä on hiippailtu. Sanna löytää ylimääräisen takin ja Ella tuo sen minulle. Kisaedustus on valmis, mutta selvittelyt vievät mehut päivästä.
Kilpailu sen sijaan sujuu erinomaisesti. Emmi luistelee enkkapisteet, voittaa lyhkärin ja Roman tekee kolmois-Axelin ensimmäistä kertaa sitten edellisen syksyn - onnistuneesti. Hiki on virrannut ja jalat pettävät helpotuksesta. Illalla on valmentajayhdistyksen joulujuhla, mutta olen niin väsynyt että matka kotiin on jo kahdeksalta. Yöllä saan unta viideltä, jokainen narahdus pitää hereillä. Kannattaisi laittaa hälyt päälle kun ne on. Voi väsymyksen usvaa. Sunnuntaina selkäkipu yltyy. Päätän pysyä hereillä harkan ja kilpailun välillä tekemällä joulusiivouksen. Liikkuessa kipu ei ole niin kauhea ja ajatuksetkin pääsevät ulos jännityksen tilasta. Valmistelen vielä ruuan. Vapaaohjelmassa tuttu tilanne. Kaikki muut ovat jo helpotuksensa saaneet, vain minä alakäytävällä urheilijani kanssa. Vapaaohjelma on taistelua kovassa hermopaineessa. Elän mukana joka solullani ja hiki virtaa. Mikään rexona ei riitä. Roman ylittää itsensä rohkeudellaan. Ilman harjoittelua. Hän luistelee komeana, vaikka teknisesti ei onnistukaan. Jospa nyt pääsisi harjoittelemaan niin ensi kaudella puhaltelevatkin mestaruustuulet. Emmi luistelee kauniisti, joskin virheitä tulee. Vaikea ohjelma palkitaan kuitenkin upeilla pisteillä ja jo toisen kerran peräkkäin on kotiinviemisinä Jääkuningattaren kruunu Suomen Mestaruuden merkiksi. Ihanaa onnea! Onni, menestys ja seremonia ovat urheilijan ja perheen juhlaa!
Minä lähden kotiin. Ihana aviomies on laittanut saunan valmiiksi. Sitten ruokailu ja viini, mahtavaa! Poikkean puntarilla illemmalla. Kolme kiloa on tippunut painosta kisaviikonlopun aikana. Olen ihan turta. Nukun kuin tukki ja kotivartiointi pettää tällä kertaa.
Tänä aamuna en päässyt sängystä ylös. Toivottavasti selkä tokenee. Jouluvalmistelut ja lahjojenostot on tekemättä, kaupoille pitäisi päästä. Vieressäni on iso pino aikakauslehtiä. Niiden määrästä tietää koska olen viimeksi käynyt tervehtimässä äitiäni. Olen kyllä laittanut viestiä, että still
alive. Pinon päälimmäisenä Kotivinkki - liekö siinä sanomaa: nyt pitäisi rauhoittua ja olla läsnä myös kotona ja läheisille.
Sen jälkeen kohti uusia koitoksia. Kiitän kaikkia EVT:läisiä tuesta ja kannustuksesta joka auttaa jaksamaan. Iloisten luistelijoiden pöhinä tunneilla vie eteenpäin. Sitä jatketaan!
Haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista Joulua sekä Onnellista Uutta Taitoluisteluvuotta! |