Kevätnäytös 2013
Lumikuningatar
Olipa kerran poika nimeltä Kai ja tyttö nimeltä Kerttu. He asuivat lähekkäin ja olivat parhaita ystäviä. Eräänä päivänä Kain ja Kertun leikkiessä Kertun kodin ullakolla, he löytävät kauniin soittorasian ja ihastelevat soittorasiassa tanssivaa balleriinaa. Ihastelun lomassa Kai huomaa ullakon nurkassa vanhan peilin, Kertun mummo oli ostanut peilin kerran Lapin matkaltaan. Mummo ei tiennyt, että peiliin kätkeytyi Lumikuningattaren taikavoima. Peili muutti kaiken kauniin ja hyvän rumaksi ja mitättömäksi. Ja kaikki, mikä oli kelvotonta, muuttui peilissä tärkeäksi ja arvokkaaksi.
Kesken leikin peilistä irvistää pelottava trollipeikko, peili putoaa maahan ja hajoaa tuhansiksi sirpaleiksi. Kukaan ei tiedä peilin taikavoimaa: osuessaan ihmiseen yksikin sirpale muuttaa sydämen jääkimpaleeksi. Yhtäkkiä Kai tuntee jonkin lentävän silmäänsä ja pistävän sydämeensä. Peilin sirpale muuttaa Kain sydämen jääkimpaleeksi. Hän alkaa nähdä kaiken kauniin rumana ja arvottomana.
Lumisena päivänä Kai lähtee torille, missä toiset pojat leikkivät. Pojilla on tapana sitoa kelkkansa maalaisten rekien perään ja ottaa hurjia kyytejä. Silloin torille ilmestyy suuri valkea reki, jonka ajaja on kääriytynyt valkeisiin vaatteisiin. Kai kiinnittää kelkkansa reen perään ja sitten mennään. Lunta pyryttää sakeasti ja lumihiutaleet kasvavat yhä suuremmiksi. Yhtäkkiä reki pysähtyy, ja ajaja nousee seisomaan. Kai huomaa, että valkoiset vaatteet ovatkin lunta. Ja ajaja on ryhdikäs ja säihkyvän valkoinen Lumikuningatar. Hän suutelee Kaita otsalle ja Kai katselee häntä lumoutuneena. Yhdessä he kiitävät eteenpäin, korkealle pilviin, yli metsien ja niittyjen, virtojen ja valtamerien.
Sillä välin Kerttu miettii, mihin Kai on kadonnut. Epätoivoinen Kerttu kysyy joelta, onko Kai kuollut? Kukaan ei tiedä, missä Kai on. Kerttu kömpii veneeseen ja lähtee etsimään ystäväänsä virtaa alaspäin. Joen töyräillä kasvaa kauniita ruusuja, ilmassa lentelee perhosia ja lammaspaimenkoirat vahtivat lampaita laitumella.
Kerttu pysäyttää veneen joen rannalle ja tapaa ison korpin. Se kertoo raakkuen, että Kai on elossa ja on tavannut prinsessan. Korppi lupaa johdattaa Kertun prinsessan luo.
Perillä hopeatakkiset vahdit ja kultakenkäiset lakeijat vahtivat prinsessan linnaa tarkoin. Kerttu ja korppi odottavat, kunnes ilta saapuu ja pimeys laskeutuu. Kertun sydän pamppailee jännityksestä, kun he pimeässä saapuvat prinsessan makuuhuoneeseen. Siellä on kaksi hopeista vuodetta. Toisessa nukkuu prinsessa, toisessa näyttää olevan Kai. Kun Kerttu kurottaa lähemmäs, hän huomaa, ettei poika sittenkään ole Kai, vaan prinssi. Samassa prinsessa herää ja ihmettelee, mitä on tekeillä. Kerttu kertoo tarinansa ja että hän yrittää löytää ystävänsä Kain. Prinsessa antaa Kertun jatkaa matkaansa. Ja niin Kerttu matkaa yön pimeyteen, tähtitaivaan alle, jossa kelmeä kuukin valaisee pilville hopeareunukset.
Kertun matka jatkuu ja hän törmää rosvojoukkoon, joka asuu pelottavassa vanhassa kartanossa. Lepakot lentävät katon alta pilkottavista aukoista ja kertovat Kertulle, että Lumikuningatar on vienyt Kain Lappiin. Kun rosvojoukko kuulee asiasta, se heltyy ja antaa Kertulle poroja, jotka veisivät Kertun Lappiin etsimään Kaita. Kerttu lähtee porojen matkaan ja huiskuttaa hyvästiksi. Porot kirmaavat niin lujaa kuin pääsevät, halki metsien, soiden ja tuntureiden.
Lapissa Kerttu ja porot löytävät vanhan lapineukon. Lapineukko neuvoo Kertulle ja poroille tien Lumikuningattaren luo, muttei osaa neuvoa, miten taikapeilin sirpaleen saa pois Kain sydämestä. Se Kertun on keksittävä itse.
Perillä porot jättävät Kertun ja tyttö jää yksin pakkaseen ja lumimyrskyyn. Hän lähtee juoksemaan kohti linnaa, jota vartioi suuri joukko lumihiutaleita. Kerttu alkaa rukoilla. Hänen hengityksensä nousee kuin huuru pakkasessa ja alkaa muovautua pieniksi sinisiksi enkeleiksi. Enkeleitä on yhä enemmän, mitä pidemmälle hän ehtii rukoilla.
Lumikuningatar pitää Kaita vankinaan, eikä Kai suoriudu hänelle annetusta tehtävästä vapautuakseen. Lumikuningatar jäädyttää Kain ja hylkää hänet ulos linnasta.
Lumikuningattaren palatsin seinät on tehty jääkiteistä ja keskellä linnaa on jäätynyt järvi. Kerttu löytää järven jäältä Kain, joka on kylmästä aivan sininen. Kerttu purskahtaa itkuun. Hänen lämpimät kyyneleensä putoilevat Kain rinnalle, sulattavat hänen sydämensä ja huuhtovat taikapeilin sirpaleen pois. Silloin Kai tunnistaa Kertun, he syleilevät toisiaan ja Kai antaa Kertun poskelle hellän suudelman. Kerttu ja Kai lähtevät palatsista käsi kädessä. Tuuli lakkaa ulvomasta, aurinko alkaa paistaa ja kauniit kukat pääsevät taas loistoonsa. Lumikuningattaren loisto on heille enää kuin painajaisuni. Kun he saapuvat takaisin kotiin, he huomaavat, että on kesä, lämmin ihmeellinen kesä.
